Well hello~! Sitä ollaan pitkästä aikaa taas elävien
kirjoissa. Kirjoittaminenkin taipuu jopa sen verran, että voin rikkoa ESR:n
hiljaisuuden.
Mitäpä minulle kuuluu? Hyvää, kiitos itse esittämästäni
kysymyksestä. Kirjoitin reilu viikkoa sitten ensimmäisen kerran ylioppilaskokeissa
elämänkatsomustiedon ja viime perjantaina sitten raapusteltiin psykologian
esseet kasaan. Elämäni jännittävimmät neljätoista tuntia (koska olen rannevammainen,
olen myös lisäajallinen), pakko myöntää. Omaan tasooni - oli se sitten
kuviteltu tai todellinen - nähden kokeet menivät.. mukiinmenevästi. Ihan
tyytyväinen en ollut kumpaakaan, mutta jos pisterajat eivät horju tai sensorit
suttaile lisää punakynällään, niin vuoden 2015 keväällä saatan noutaa
todistuksen, jossa komeilee vähintään kaksi kertaa Eximia cum laude approbatur. Uskoni ja toivoni lepäävät muiden huonoudessa.
En kuitenkaan ajatellut purkaa viime
viikkojani tähän sanoiksi, vaikka paljon liibalaabaa ja jaadajaadaa
löytyisikin. Sen sijaan ajattelin tykittää teitä kuvilla, jotka napsittiin
uudenvuodenpäivänä Mäntsälän suunnilla. Oltiin nimittäin Paulan kanssa
sukulaisten luona juhlimassa ja katselemassa, kun ihmiset ihastuttivat meitä
omalla köyhtymisellään (saatan omata pienen ilotuliterakkauden, niissä on
jotain lumoavaa~) ja mitäpä olisi tällainen reissu ilman cosplayta. No niinpä -
ei mitään.
Kyseessä on Asami-pienoiseni, oma OC-sivuhahmoni eräästä ropemestasta.
Poloinen omaa jonkinsorttisia telekineettisiä voimia ja pystyy käden
heilautuksella ja sinisilmiensä intensiivisellä tuijotuksella
posauttelemaan päitä ja rikkomaan luita. Oikein herttainen tytteliini
siis kyseessä~ Meni rakastumaan tähän ihan ei-sivuhahmo-sarjamurhaajaan (eli Daidoon) ja kuolemaan jätkän käsivarsille. Roolija on kyllä aina ylpeä
kliseisistä juonenkäänteistään, ai että <3
 | ||
| Hiivitään metsissä ja kysellään lyhdyiltä: näin etsitään kadotettua rakkautta. |
Kauniiltä näyttäminen oli yllättävän vaikeaa, kun niskaan hengitti
pakkasenpurema ja kiire ennen auringonlaskua.
Me haluttiin kuvata sitä syvää yksinäisyyden epätoivoa ja kaipuuta.
Tuloksena oli kuva rappusiin tuijottelevasta otuksesta.
Lopputulos: Daido on päältään puinen, seilaa kahden päämäärän väliä
ja ihmiset talsivat sen yli päästäkseen itse huipulle. Ainoastaan villasukkaiset
yksilöt onnistutaan kampittamaan.
 | ||||
| "Ota musta normaali kuva!!" |
Oho. En edes laittanut kuvia tuttuihin laatikoihin ._. Pitää tosiaan alkaa harjoittelemaan tätä blogin päivittelyä ihan kunnolla. Ihailkaa nyt kumminkin, kyselkää hahmosta ja asusta, kertokaa mielipiteenne kuvista. Tai laittakaa toiveita! JOO! Kertokaa haluatteko nähdä "epäonnistuneet otokset" (en tietysti ota vastuuta aiheutuneesta silmäsyövästä), "näin tehtiin sitä tätä ja tuota" (ehkä haltiakruunu, Lacie tai joku muu) vai aloitanko vihdoinkin ikuisuusssuunnitelmani "nämä cosplayt olen jo tehnyt" (yksi per kuukausi). Vaikuttakaa, kun kerrankin annan siihen tilaisuuden - tämä on käsky!
Pari päivää niin starttaa Camp NaNoWriMo! Woopwoop. Tavoitteena
15 000, koska koeviikko, eikä missään maistu salami.
