tiistai 13. toukokuuta 2014

Cosvisionis ol nii pal hianoo!

Turussa esiteltiin mitä upeampia pukuja viime viikonloppuna, kun ensikertalainen - Cosvision - rantautui  Logomolle. Aluksi minulla ei ollut minkäänlaisia intressejä lähteä tapahtumaan, mutta Desu-lippujen livetessä sormien välistä ja kesätyöttömyyden varmistuttua päätin kuitenkin toisin: mennään nyt kun Kela maksaa opiskelustani. Vielä perjantaiaamuna minulla oli vähän mitäänsanomaton fiilis ja tajuttoman painava matkalaukku tuntui oudolta kantaa: olenko menossa nyt ihan oikeasti?
 
Näin kävi, kun ilmoitin Paulalle Cosvisionin cosseistamme keskellä yötä. 
Se raukka ei osannut aavistaakaan, että olin saanut IDEAN >8D

No loppujen lopuksihan siinähän kävi tietysti niin kuin jokaisessa arvattavassa rakkaustarinassa: rakastuin siihen, mitä luulin vihaavani. Cosvisionista tuli äkkiä suurin suosikkini ja Logomo vei conipaikkana sydämeni. Voisin sanoa, että paras tapahtuma conihistoriassani. Vaikka matka oli tuhottoman pitkä ja väsyttävä, sekä sai tämän neitokaisen ainakin ihan konkurssin partaalle, niin en kadu yhtään. Harrastan nykyään paljon vähemmän animea kuin ennen ja olen halunnut keskittyä nimenomaan cosplayhin - ja sitähän Cosvision oli täynnä!


Lisäksi Logomo oli ihan paras paikkavalinta, niiko IKINÄ. Kaikki ohjelmatilat olivat selkeästi yhdessä kerroksessa, eikä minun tarvinnut pelätä paniikkikohtausta tai ahtaanpaikankammoani mennessäni taidekujalle ja myyntipöydille. Ihmisvirta pääsi kulkemaan avarassa aulassa loistavasti ja tarpeen tullen poistumaan parvelle/ulos sujuvasti. Lisäksi tykkäsin siitä, että pukuhuoneille oli hissi (koska itse ainakin roudasin matkalaukkua, johon olisi mahtunut ruumis) ja kuvauspalvelu oli syrjässä kaikelta hälyltä ja hälinältä (vrt. Yukicon, missä kuvauspisteeseen näki jokaisesta mahdollisesta suunnasta ja missä väkeä lappasi jatkuvasti luennoille ja pukuhuoneisiin). Ruokapaikkoja ja kauppojakin oli suhteellisen lähellä omiin tarpeisiini nähden aivan riittävästi.
Olin myös ensimmäistä kertaa lattiamajoituksessa, joka järkättiin Puolalan koulun tiloissa. Myönnetään, olihan se vähän outoa nukkua vajaan sadan hengen kanssa samassa tilassa, täysin vieraassa kaupungissa ja pelkkä makuupussi lattian ja ruhoni välissä. En silti sano, että valintani olisi ollut huono: saimme nopeasti uusia tuttavuuksia ja ihmisille oli jotenkin paljon helpompaa hymyillä ja sanoa "hei", kun samassa tilassa tuli vietettyä aikaa. Ja olihan se jännittävääkin, vähän kuin olisi ollut viimein niillä lapsuuden liikuntaleireillä, joihin en koskaan uskaltanut jäädä yöksi (äiti tuli aina hakemaan, kun sain jännityksestä vatsanpuruja).

Ohjelma ja kunniavieraat olivat priceless! En ole ikinä ollut tapahtumassa, jossa jokainen luento olisi kiinnostanut niin paljon ja ainut harmitus ollut se, ettei kaikkiin yksinkertaisesti voi päästä. Tästäkin toki saadaan kiittää lähes pelkästään sitä faktaa, että Cosvision keskittyi cosplayihin itseensä. 

Iip!  KANAME☆!
Toisaalta tajusin harmitella ohjelmanumeroiden missauksia vasta jälkikäteen, sillä Logomo-salissa vietetty aika oli uskomatonta siellä olleiden ihmisten takia! Yleinen avoimuus ja tietynlainen hyväksynnän ilmapiiri oli kokonaan läsnä ja ainakin itselläni kynnys mennä juttelemaan ihmisten kanssa tuntui pienentyneen muihin coneihin verrattuna - myös postkuumotuksessa (käytiin tosiaan ikärajattomien iltabileissä ensin vähän tanssahtelemassa (paitsi, että Paula istui kooooko ajan) ja sitten katseltiin Euroviisuja Suomen esiintymiseen asti). Paikalla oli niin paljon cosseja, ettei niistä mitenkään saanut pidettyä lukua ja kaikki olivat järkyttävän upeita! Kun ihmiset tulivat pyytämään kuvaan - tai kun sitä pyysi heiltä - kehkeytyi samalla lämminhenkinen tilanne, johon jäi helposti kiinni: juttelemaan, vaihtamaan kuulumisia tai pukuiluvinkkejä. Ujous ja tietynlainen varovaisuus olivat kokonaan poissa ja nyt vasta ymmärrän, mitä todellisen conihengen kuuluisikin olla - mitä tarkoittaa conperhe!
Itse olin lauantaina Tie El Doradoon -paricossissamme Miguelina ja saimme niin paljon kiitosta ja ihailua osaksemme, että wou. Olin - ja olen edelleen - aivan sanaton. Tulee käsittämättömän hyvä fiilis, kun joku tulee sanomaan, että olemme onnistuneita, muistutamme lapsuudesta tai piristimme päivää. Kaikki se hype tuntui niiiiin hyvältä (vaikka saatoinkin näyttää hieman hämmästyneeltä tai kiusaantuneelta, ei pieni aloittelija voi sellaista ymmärtää) ja jos sinä siihen osallistuneena luet tätä nyt niin haluan kiittää sydämeni pohjasta~ 
© http://nezumi.pic.fi/
© Kyuu Eturautti
Sunnuntai oli cossiemme osalta myös juhlaa, vaikka tällä kertaa ei ihmiset pysäytellytkään niin useasti. Oli hienoa nähdä muitakin Pandora Hearts -cossaajia ja itse asiassa eksyttiinkin muutaman kanssa kuvauspalveluun yhteiskuviin, mikä mielestäni on hieno osoitus niin skenen kuin sarjan cossaajienkin halusta tehdä ja harrastaa yhdessä. 
Jotkut voi vain chillisti katsella, kun toiset silvotaan viikatteella.
© Kyuu Eturautti
Minulle jäi messiin hirveästi hyvää mieltä, kourallinen uusia tuttavuuksia, sekä aito ja rehellinen kokemus siitä, että olen tervetullut ja haluttu jäsen cosplay-piireissä. Yäh, olen nyt ihan rakastunut! ~<3 KIITOS COSVISION. 
Tadaa, me kiitämme!
© Kyuu Eturautti