Tuo tie nyt Kawaan vie!

Kawacon järjestettiin neljättä kertaa Joensuussa ammattiopisto Peltolan tiloissa 28.-29. kesäkuuta. Kävijäjoukko koostui vajaasta viidestäsadasta cosplayn ja japanilaisen populaarikulttuurin harrastajasta. Tunnelma oli lämminhenkinen ja rento.

Edellisten väittämien tavoin faktaa on myös se, että minä olin paikalla. 

Joensuu on Imatraan nähden maantieteellisesti erinomaisessa paikassa, sillä matkoihin menee junalla vain tunti ja liputkin voi bongata inhimilliseen hintaan. Niinpä me Paulan kanssa pakattiin kimpsut ja kampsut ja kolisteltiin perjantai-iltana ystävämme ovelle valmiina eeppiseen viikonloppuun cosplayn merkeissä. Viime vuonna sää oli vähällä aiheuttaa allekirjoittaneelle lämpöhalvauksen, joten pari riemunkiljahdusta kajahti ilmoille, kun shortsit pitikin vaihtaa pitkiin housuihin ja käsivarret oli jopa järkevää peittää hupparilla. Tunnelma oli leppoisa yöhön asti ja parin urpon sivistyksestä korjattiin jäätävä aukko, kun DVD-soittimeen syötettiin Rise of the Guardians. Kawacon oli valmiina starttaamaan!

Tähdättiin aikataulumme niin, että ehdittiin juuri sopivasti avajaisiin. Ainut suunnitelma päivää varten oli yleinen hengailu ja hauskanpito, sillä Kawaconin asiasisältö ei ole juuri koskaan sykähdyttänyt, eikä aiheista ole löytynyt sitä omaa. Olisihan sitä tietysti voinut käydä katsastamassa luennoista pari puhtaasta kannattamisesta, mutta kuumuus vietteli ulkoilmaan - ja sinne myös jäimme.

Asiaton ohjelma sen sijaan tarkastettiin pariinkin otteeseen, kun cosplaykisa ja FFFight vetivät pääsaliin. Hienoja pukuja, hienoa showta! Oli upeaa nähdä miten rohkeasti nuoremmat harrastajat ottivat lavaa haltuunsa ja innostuivat esiintymisestä kunnolla. Erityisesti FFFightin aikana yhteisöllisyyden ja esteettömyyden henki tuntui olevan läsnä niin vahvasti, että jopa minä harkitsin lavalle nousemista (vastustajaksi valikoitui kuitenkin juuri silloin maailman suloisin mini-Mario, jota en olisi voinut koskaan hitata Echomaisesti!)

Lainasin lauantaiksi Paulan tekemää Pandora Hearts -cossia. Echo ei ihan istunut päälleni ja erityisesti shoecovereitten kanssa oli ongelmia, kun Paulan reisien mukaan venyneet sukat eivät millään meinanneet pysyä omissa jaloissani ylhäällä, vaan rullautuivat hätävaraksi ommelluista kuminauhoistakin huolimatta polven tietämille. Harmillista oli myös se, ettei pukua tullut kuvattua juuri lainkaan, vaikka Echosta olisi saanut aivan eri tavalla kuvia kuin suuren helmansa kanssa prinsessoivasta Laciesta. No, pakko sanoa, että oli melkeinpä oma moka, sillä niin paljon innostuin Paulan uuden Morgiana-cossin (Magi: The Labyrinth of Magic) kuvaamisesta, että tunnin ajan ojentelin neidin sääriä eri asentoihin ja ohjeistin poseerausten kanssa. En yhtään ihmettele, että ketään ei enää kiinnostanut toinen photoshoot. 

Illasta käytiin vielä katsomassa elokuvateatteri Tapiossa Henkien kätkemä. En ole ikinä ennen nähnyt kyseistä rainaa (Tiedetään, tiedetään: kauheaa, eikö?) ja nyt kun siihen oli äärimmäisen hyvä mahdollisuus ja loistavat puitteet, niin mikä ettei! 

Hieman erimielisyyksiä siitä, missä suunnassa se coni onkaan.

El Dorado -teemainen sunnuntai oli aamusta alkaen kamalaa sählinkiä: partakreppiä piti saada naamaan ja meikit eivät ottaneet kummallakaan oikein onnistuakseen. Uusi kulmakynäni uhkasi levitä ja Paula ei saanut sängestään siistiä. Tavarat piti pakata. Eilinen väsymys painoi niskassa. Bindit ja peruukkisukka puristivat. Ei ihan ehditty cosplay-shakkiin pelinappuloiksi, joten jäätiin pieneksi hetkeksi katsomaan. En hirveästi saanut ohjelmasta irti ja tuntui, että hauskaa oli ainoastaan niillä, jotka pääsivät käyttämään hoksottimiaan: eli osallistujilla. Käytettiinkin aamupäivämme muiden cosseja kuvaillessa ja lupauduttiin mukaan puoliltapäivin alkavaan cosplaydeittiin, joka sinänsä oli oikein hauska kokemus kaikessa yllätyksellisyydessään. Vasta myöhemmin kuvista katsoessa totesin, että Miguel oli lavalla varsinainen neiti! Mutta kerta kumpikaan El Doradon jumalista ei tehnyt kauppaansa, niin bromance voi jatkua >;D

Mitä conista jäi käteen oli paljon hyvää mieltä ja kokemus uudesta, nuoresta harrastajakatraasta. Pihalla käveli yhä nuorempia pukuilijoita ja monella oli selvästi hyvä fiilis mukana kaikessa mitä he tekivät - se tarttui helposti itseenkin. Hienoa oli myös huomata, että ihmiset jaksoivat panostaa näinkin pientä ja syrjäistä tapahtumaa varten puvuissaan ja ohjelmassaan, enkä minä yhtään epäile etteikö Kawacon jatkaisi kasvuaan ja parantuisi jatkossa myös asiallisen luento-ohjelman saralla. Toisaalta isojen tapahtumien vastapainona tällaiset rennot viikonloput samanhenkisten ihmisten seurassa on rentouttavia: en edes välttämättä halua Kawaconin laajenevan Kasvottoman tavoin (tsot, muiden syöminen on pahasta)~

Loppuun saatte vielä parhaita paloja El Dorado -photoshootista!

Bromance!

Swag-Miguel kiittää kawaconilaisia soololla!