Projektin aloittamista ei oikeastaan helpottanut yhtään hahmovalintani: Pandora Hearts -sarjasta tutun Lacien "vanhemman version" mekko. Koko järjetön idea itse asiassa juurtui päähäni jo Desucon Frostbitessa 2013, kun rakas ystäväni ja sarjan suuri fani vihjasi salakavalasti pizzajonossa, että voisin sopia kyseiseen hahmoon. Samainen kurja myös aivopesi minut lukemaan mangan ja miten siinä nyt muuten voisi käydä kuin niin, että ihastun korviani myöten ja laitan lempimangojeni kuninkuussijat uusiksi? Lacie oli alusta asti lempihahmoni, joten vaikeutena oli enää asettaa realistinen tavoite puvun valmistumiselle. Realistisuudesta tavoitteeni Tracon oli naurettavan kaukana, mutta pääasiana näen nyt sen, että puku on vihdoin valmis ja kehtaan jopa vetää sen ylleni. Ja kirjoittaa siitä blogiini, vinkeää~ Henkisenä tukena koko projektini ajan oli rakas serkkuni, joka kirjaimellisesti herätti minut joka aamu ompelukoneen ääreen ja kesti kiroilua ja mautonta läppää enemmän kuin laki sallisi.
Työ starttasi heti kun kesä-Desu oli kuitattu alta pois. Aloitin yksinkertaisesti sillä, että kaivoin kaapista vanhojen Marimekon verhojen lisäksi järkyttävän rumat lakanan rippeet. Köyhänä opiskelijana kun ei ole mitenkään suuri hinku leikkelemään kokeilumielessä kalliita kankaita. Samalla selvitettiin kaavojen toimivuus ja niiden vaatimat korjaukset - tai ainakin luulin niin. Ompelukoneeseen tuli tutustuttua hitusen paremmin ja vähitellen aloin ymmärtämään, että on todellakin mahdollista saada veri roiskumaan ja sormenpäät helläksi liikkumatta keittiön pöydän äärestä yhtään mihinkään. Kaikki tuntui vielä kivalta.
Tarpeeksi paljon töitä tehtyäni ja kauniita hymyjä sponsoreiden suuntaan väläytettyäni sain vihdoin kankaat hankittua Lappeenrannan Eurokankaasta. Kaikkea tuntui olevan kamalan vähän, vaikka kuitin loppusumma väitti jotain ihan muuta. Kaikki alkoi sillä vähiten vaarallisemmalla osuudella: siksakkaamalla 16,5 metrin mittaisen pätkän reunat ja päärmäämällä koko homma siistiksi. Tässä vaiheessa rukoilin jo jotain suurempaa voimaa hakemaan minut pois.
Lopulta kiljahtelin riemusta, kun kello läheni kymmentä illalla ja patteriin ompelukoneen säksätyksen takia koputtelevat naapurit antoivat minulle tarpeeksi tekosyitä painua pehkuihin uneksimaan elämästä ilman cosplayta. Viikko siinä meni, että saatiin helma kasaan, tehtiin yläosa valmiiksi, purettiin se, tehtiin se uudestaan valmiiksi, purettiin se, tehtiin se uud-- Yläosa oli helvetinmoinen riesa kärsivällisyydelleni. Vaikka kaavat olivatkin toimineet unelman lailla lakanaversiossa niin joku meni pieleen nyt kun kyseessä oli se oikea, budjetin jo miljoona kertaa ylittänyt puku. Yläosa oli aivan liian lyhyt, aivan liian iso ja aivan väärän mallinen. Tuhansien yritysten ja avunkyselyiden jälkeen tehtiin toinen lakanaversio suoraan päälleni ja laitettiin sen perusteella kaikki kaavat uusiksi - tällä kertaa paremmin tuloksin, vaikkakin violetti kangas käytettiin kirjaimellisesti viimeistä senttiä myöten loppuun.
No mutta, vannealushamehan se vielä puuttuikin. Se tilattiin internetistä, sillä äiti, tämä tekniikan amatööri, löysi sivuston, joka pursusi kaikkia kivoja vaihtoehtoja niin halvalla, ettei tullauksista tarvinnut huolehtia ja rahapanos tuntui naurettavalta~ Hajuakaan kyllä enää paikan tai myyjän nimestä, saattoi olla DHGate, saattoi olla olematta, mutta postitusyhtiöstä päätellen Traconissa mekon helmaa ryhdissä pitävä vekotin on laadukas Kiina-ihme. Ensimmäinen kerta kun moisen sain päälleni vetää, mutta ei varmasti viimeinen, niin kivaa tuon kanssa oli pyöriä~ Enkä joutunut edes lyhennyspuuhiin, maailma on viimein varautunut lyhyisiin ihmisiin!
Projektin jäljiltä jäi jumalaton sotku, peruukin odotuksen tuska ja sopivien piilolinssien metsästys. Tällä hetkellä enää toivottavasti postissa oleva peruukkisukka kiristää hermoja ja aiheuttaa mitä-jos-se-ei-tulekaan -paniikkia. Loppu hyvin, kaikki hyvin: Traconissa nähdään Lacie Baskerville, tämän neidin ensimmäinen cosplay~!。ｏ♡
Varokaakin, jos ette tule moikkaamaan D:<
 | |
| Work in Process. Vielä puuttui pientä viimeistelyä, mutta pakko oli saada puku päälle. |
