Näin kävi, kun ilmoitin Paulalle Cosvisionin cosseistamme keskellä yötä.
Se raukka ei osannut aavistaakaan, että olin saanut IDEAN >8D
No loppujen lopuksihan siinähän kävi tietysti niin kuin
jokaisessa arvattavassa rakkaustarinassa: rakastuin siihen, mitä luulin
vihaavani. Cosvisionista tuli äkkiä suurin suosikkini ja Logomo vei conipaikkana
sydämeni. Voisin sanoa, että paras tapahtuma
conihistoriassani. Vaikka matka oli tuhottoman pitkä ja väsyttävä, sekä sai
tämän neitokaisen ainakin ihan konkurssin partaalle, niin en kadu yhtään.
Harrastan nykyään paljon vähemmän animea kuin ennen ja olen halunnut keskittyä
nimenomaan cosplayhin - ja sitähän Cosvision oli täynnä!
Lisäksi Logomo oli ihan paras
paikkavalinta, niiko IKINÄ. Kaikki ohjelmatilat olivat selkeästi yhdessä
kerroksessa, eikä minun tarvinnut pelätä paniikkikohtausta tai
ahtaanpaikankammoani mennessäni taidekujalle ja myyntipöydille. Ihmisvirta
pääsi kulkemaan avarassa aulassa loistavasti ja tarpeen tullen poistumaan
parvelle/ulos sujuvasti. Lisäksi tykkäsin siitä, että pukuhuoneille oli hissi
(koska itse ainakin roudasin matkalaukkua, johon olisi mahtunut ruumis) ja
kuvauspalvelu oli syrjässä kaikelta hälyltä ja hälinältä (vrt. Yukicon, missä
kuvauspisteeseen näki jokaisesta mahdollisesta suunnasta ja missä väkeä lappasi
jatkuvasti luennoille ja pukuhuoneisiin). Ruokapaikkoja ja kauppojakin
oli suhteellisen lähellä omiin tarpeisiini nähden aivan riittävästi.
Olin myös ensimmäistä kertaa lattiamajoituksessa, joka
järkättiin Puolalan koulun tiloissa. Myönnetään, olihan se vähän outoa nukkua
vajaan sadan hengen kanssa samassa tilassa, täysin vieraassa kaupungissa ja
pelkkä makuupussi lattian ja ruhoni välissä. En silti sano, että valintani
olisi ollut huono: saimme nopeasti uusia tuttavuuksia ja ihmisille oli jotenkin
paljon helpompaa hymyillä ja sanoa "hei", kun samassa tilassa tuli
vietettyä aikaa. Ja olihan se jännittävääkin, vähän kuin olisi ollut viimein niillä
lapsuuden liikuntaleireillä, joihin en koskaan uskaltanut jäädä yöksi (äiti
tuli aina hakemaan, kun sain jännityksestä vatsanpuruja).
Ohjelma ja kunniavieraat olivat priceless! En ole ikinä
ollut tapahtumassa, jossa jokainen luento olisi kiinnostanut niin paljon ja
ainut harmitus ollut se, ettei kaikkiin yksinkertaisesti voi päästä. Tästäkin
toki saadaan kiittää lähes pelkästään sitä faktaa, että Cosvision keskittyi
cosplayihin itseensä.
 |
| Iip! KANAME☆! |
Toisaalta tajusin harmitella ohjelmanumeroiden missauksia
vasta jälkikäteen, sillä Logomo-salissa vietetty aika oli uskomatonta siellä
olleiden ihmisten takia! Yleinen avoimuus ja tietynlainen hyväksynnän ilmapiiri
oli kokonaan läsnä ja ainakin itselläni kynnys mennä juttelemaan ihmisten kanssa tuntui pienentyneen muihin
coneihin verrattuna - myös postkuumotuksessa (käytiin
tosiaan ikärajattomien iltabileissä ensin vähän tanssahtelemassa (paitsi, että
Paula istui kooooko ajan) ja sitten katseltiin Euroviisuja Suomen esiintymiseen
asti). Paikalla oli niin paljon cosseja, ettei niistä mitenkään saanut pidettyä
lukua ja kaikki olivat järkyttävän upeita! Kun ihmiset tulivat pyytämään kuvaan
- tai kun sitä pyysi heiltä - kehkeytyi samalla lämminhenkinen tilanne, johon
jäi helposti kiinni: juttelemaan, vaihtamaan kuulumisia tai pukuiluvinkkejä.
Ujous ja tietynlainen varovaisuus olivat kokonaan poissa ja nyt vasta ymmärrän,
mitä todellisen conihengen kuuluisikin olla - mitä tarkoittaa conperhe!
Itse olin lauantaina Tie El
Doradoon -paricossissamme Miguelina ja saimme niin paljon kiitosta ja ihailua
osaksemme, että wou. Olin - ja olen edelleen - aivan sanaton. Tulee käsittämättömän
hyvä fiilis, kun joku tulee sanomaan, että olemme onnistuneita, muistutamme
lapsuudesta tai piristimme päivää. Kaikki se hype tuntui niiiiin hyvältä
(vaikka saatoinkin näyttää hieman hämmästyneeltä tai kiusaantuneelta, ei pieni
aloittelija voi sellaista ymmärtää) ja jos sinä siihen osallistuneena luet tätä
nyt niin haluan kiittää sydämeni pohjasta~
 |
| © http://nezumi.pic.fi/ |
 |
| © Kyuu Eturautti |
Sunnuntai oli cossiemme osalta
myös juhlaa, vaikka tällä kertaa ei ihmiset pysäytellytkään niin useasti. Oli
hienoa nähdä muitakin Pandora Hearts -cossaajia ja itse asiassa eksyttiinkin
muutaman kanssa kuvauspalveluun yhteiskuviin, mikä mielestäni on hieno osoitus
niin skenen kuin sarjan cossaajienkin halusta tehdä ja harrastaa yhdessä.
 |
| Jotkut voi vain chillisti katsella, kun toiset silvotaan viikatteella. © Kyuu Eturautti |
Minulle jäi messiin hirveästi
hyvää mieltä, kourallinen uusia tuttavuuksia, sekä aito ja rehellinen kokemus
siitä, että olen tervetullut ja haluttu jäsen cosplay-piireissä. Yäh, olen nyt
ihan rakastunut! ~<3 KIITOS COSVISION.
 |
| Tadaa, me kiitämme! © Kyuu Eturautti |
