Peruukki-intoilua minkä töiltä ehtii

Kun kuuden aikaan aamusta papattaa suu vaahdossa juuri Kiinasta saapuneesta peruukista keski-ikäiselle vanhan liiton maalarimiehelle ja saa vastaukseksi yhden oudoksuvan katseen ja autoradion koventuvan äänenvoimakkuuden, sitä tuntee sisimmässään aika karvasta pettymystä .__. Käytän siis minulle suotuja valtuuksia ja täydennän blogiarkistoani yhdellä turvallisuussyistä piilotettuun sydänsarjatuleen hukkuvalla viestillä.

Tosiaan, maanantaina saapui lähipostiin Lacie-cossini viimeinen puuttuva osa ja tietysti kiirehdin heti työpäivän jälkeen noutamaan sitä. Paketista paljastui repimisen, silpomisen, hampaiden kiristelyn ja lopulta järjen käytön jälkeen aivan täydellinen, sysimusta, metrin mittainen peruukki. Kyseessä on ensimmäinen pitkä tekokuontaloni ja olen jo valmiiksi rukoillut kaikilta olemattomiltakin jumalilta takuttomuutta, sillä minulla ei loppujen lopuksi ole hajuakaan miten tuollaista turjaketta kuuluisi hoitaa. Se on vain niin tajuttoman ihana, edelliset cossini kun ovat kaikki sattuneet olemaan lyhythiuksisia miehiä :D

En oo oikein koskaan hallinnut teinipeilaamista .__.

Olen harjaillut kultapientä ihan transsissa viime päivinä useita tunteja ja pukenutkin sen useaan otteeseen ihan vain ottaakseni kuvia ja voidakseni istua naama näkkärillä huoneen pimeimmässä nurkassa. Peruukki vaatii toki vielä pieniä muutoksia, jotka olen jättänyt myöhemmäksi enemmän laiskuuden kuin osaamattomuuden takia. Mutta onhan tässä Traconiin vielä aikaakin~

Lisäksi on pakko laittaa loppuun kuvakokoelma työpaikkani todellisesta helmestä eli varastosta. Pienet aarteet pelastivat siivousvuorossa olleen päivän >w<