Hiljaiselon paikkailua ja marraskuun kiireitä

Early Summer Rain on kovaa vauhtia kokemassa samaa kohtaloa kuin aloittamani projektit yleensäkin: se on kuolemassa muiden kiireiden alle. Lupasin kuitenkin itselleni repiä vähän enemmän aikaa kirjoitellakseni edes jotain pientä, sillä cosplayn parissa pyöriminen ei suinkaan jäänyt viimeisimpään Lacie-photoshoottiin.

Halloween tuli ja meni, haudat revittiin auki, taivaankannella nähtiin leijailemassa mitä karmivimpia henkiä ja pimeän metsän puunrungoistakin kaikui tuskaisesti kuolevien kauhunhuudot mitä viehättävimmin. Ja niin valmistui myös OC-hahmon puku, josta aikaisemmassa postauksessa kirjoittelinkin ja kävimme kuvaamassa sitä Echon eli Paulan kanssa pari viikkoa itse haamujen juhlan jälkeen. 

   Tältä sen piti näyttää...                                              ... mutta tältä se näytti.

Mukana oli myös William, Paulan upea piraatti (tarkkasilmäiset huomaa, että se piru on ryöstänyt Shotaron! D:<)

"William, take a picture!"

  

Alkuperäinen tarkoitukseni oli näyttää tarpeeksi viehättävältä päästäkseni miesten kaulojen läheisyyteen, mutta puuhun kiipeäminen aiheutti Sisko Sikiö -syndrooman.

Uskokaa, kun sanon, että säikäytettiin ainakin yksi mummeli~

Kameran temppuilu (ja allekirjoittaneen kiipeilytaidot)

aiheutti yhden taiteellisemman otoksen. 

Marraskuun puolessa välissä vanhenin, mutta minkäänlaista ulkonäöllistä arvokkuutta tai viisautta en vieläkään saanut. Muutama ryppy sinne tänne ja entistä tyhjemmältä tuntuva pää.

Käväistiin Paulan kanssa myös Imatran Filmfestissä: kauhuleffoja koko pitkä yö ja mässyä enemmän kuin laki sallii. Olin positiivisesti vakuuttunut jokaisesta teoksesta; en nukkunut viikkoon.

Tuo ämpäri oli täytetty popcornilla,
eikä puolet herkuista edes mahtunut kuvaan.
Tyyli by Valvottu Yö.

Lisäksi marraskuuta tähditti osaltani myös National Novel Writing Month eli tuttavallisemmin NaNoWriMo tai nano. Tarkoituksenani oli kirjoittaa kuukaudessa 50 000 sanaa siitä, miten jumalat hylkäävät maailman ja jättävät yhden kaltaisistaan maan pinnalle kärsimään ikuista tuomiota ja katsomaan ihmiskunnan tuhoa. Sen sijaan romaanistani kuoriutui uskonnollisen koulukunnan kapinallisen, mutta kiistämättä taitavimman, oppilaan taistelu yhteiskunnan normeja vastaan. Moraalista liiba laabaa, hieman menetettyjä rakkauksia ja kriittisyyttä kaikkea - ja kaikkia - kohtaan. 

 Maailmaan myös kummallisesti syntyi lokakuun puolessa välissä Iron Fists of Tekken -cosplayryhmä, jonka tarkoituksena on rakentaa Suomen eeppisin taisteluryhmä - eeppisimmästä pelisarjasta. Kaikki ovat muuten tervetulleita mukaan (tämä ei ole piilomainontaa, vaan suoranaista kinuamista). Itselläni nousi ryhmän myötä tärkeimmäksi cosplay-haasteeksi Angel, jota alunperin suunnittelin vasta vuodelle 2015. Kaikki apu on tervetullutta, etenkin siipien ja korujen osalta *newbie*. 

Nyt odottelen joulua ja tulevia cosplaytanssiaisia. Herran jumala tuli hieman fiini olo, kun kutsu tipahti sisälle postiluukusta! owo Pääkaupunkiseudulla taidetaan todella pistää juhlavasti jalalla koreasti, joten taidan laittaa asuni harkintaan (oli siis tarkoituksena uusiokäyttää Halloweenpukuani). Miten te aiotte näyttää naamaanne?