Animecon XI - kuumaa kamaa

Pahin conidarra on laskeutunut ja Animeconista kotiutuminen alkaa olla suhteellisen hyvällä mallilla. On siis raportin aika!

Rehellisesti sanottuna minulla ei ollut minkäänlaisia haluja pakata matkalaukkua ja istua useita tunteja junassa. Olisin mielelläni jäänyt kotiin ja nukkunut pitkälle päivään, tehnyt poliitikkoristikkoa ja lueskellut Torey Haydenia. Olin kuitenkin lupautunut lähtemään Animeconiin ja käyttänyt rahojani niin rannekkeeseen, majoitukseen kuin matkoihinkin, enkä suurin surminkaan halunnut kaiken menevän hukkaan. Niinpä vielä perjantaiaamuna sohvalla maatessani ajattelin, että kyllä se hyvä fiilis sieltä tarttuu matkaan ja viikonlopusta tulee ihan kiva - kannattaa lähteä!

Törmättiin ensimmäisiin harrastajiin jo heti Imatran rautatieasemalla ja johan osoittautui mukavaksi paikallisporukaksi! Yhteystietoja ei jäänyt kouraan, mikä on sinänsä harmi, kun meillä kuitenkin oli jotain yhteistä ja näin pienellä paikkakunnalla on tällainen seurastaan nirso yksilö aina vähän yksinäisemmänpuoleinen. Matka Kuopioon sujui jokseenkin hyvin, vaikka laukut eivät mahtuneetkaan junassa muualle kuin jalkatilaan, mikä aiheutti vääntäytymisiä mitä ihmeellisimpiin asentoihin.

Tyylinäyte siitä, miten junalla matkustetaan!

Saimme noin viikkoa ennen conia siirron Hatsalan majoituskoululta Haapaniemeen, joka onneksemme oli lähempänä musiikkikeskusta. Kyllähän sinne sai matkalaukkujen kanssa huhkia kaikki ylämäet, vieraat kadut ja ojanpohjatkin, mutta lopulta saatiin makuupussit luokkahuoneen lattialle ja pää tyynyä vasten. Porukkaa oli verrattain vähän ja ensimmäisenä yönä taisi meidänkin huoneessa olevat päät olla yhden käden sormilla laskettavissa. Ehdittiin illalla käydä vielä syömässä, kaupassa ja kanssaharrastajien kanssa torilla istuskelemassa. Uusia naamoja, sitäkin kivempia~

Lauantaina meillä oli Pandora Hearts -puvut päällä, Paulalla Sharon ja minulla Lacie. Käytiin avajaisissa ja sieltä poukkoiltiin suoraan 'Parempaa cosplayta - cossaajan omilla ehdoilla' -luennolle, joka osoittautui ihan mukiinmeneväksi viihdykkeeksi, vaikka mitään järkyttävän suurta  informaatiota en saanutkaan. Sekin oli sinänsä ihan oma vika, sillä hieman levottomasta yöstä ja matkustamisesta jäänyt väsymys painoi aivoja jatkuvasti off-asentoon.

Imatralaisittain myötise part. 234827104

Haettiin liput Kääpägaalaan ja pukukilpailuun ja käytettiin loppuaikamme kierrellen paikkoja, sekä kuvaillen muiden cosseja. 'Kun mikään ei viihdytä' -paneeli oli parasta ohjelmatarjontaa pitkään aikaan (suuri kiitos pitäjille, jos tätä luette), mutta oli harmikseni hieman päällekkäin cosplay-lavaohjelman kanssa. Kääpägaala oli ideana mielenkiintoinen, mutta toteutuksena hieman heikompi. Toistuvat ja täysin muuttumattomat tehtävät eivät juurikaan palvelleet yleisöä yhtä kertaa enempää ja mielestäni konkareilta olisi voinut kysyä paljon mielenkiintoisempiakin kysymyksiä, jotka olisivat antaneet tällaiselle aloittelevalle ja vain vähän aikaa skenessä mukana olleelle harrastajalle osviittaa siitä, missä ollaan kehitytty ja mihin voitaisiin vielä mennä niin tapahtumissa kuin yksilöinä. Myös pukukisa jäi hieman kaivertamaan hampaankoloon: puvut oli upeita, mutta pari aloittelijaa olisi voinut ihan reiluuden nimissä kilpailla kokeneissa ja toisinpäin.

Loppuilta olikin Raxissa istumista ja majoituksessa lagaamista. Paula oli esimerkiksi niin väsynyt, että vaikka yritin tarinoida ja pitää hieman juttua yllä huonekavereidemme kanssa, ei viereisen makuupussin uumenista kuulunut mitään muuta kuin epämääräistä muminaa.

Sunnuntaiaamu oli lähinnä raivoamista ja aikaa vasten taistelemista. Tuntui mahdottomalta päästä ylös lattialta ja yölliset häiriötekijät, kuten iltabileistä palautuvat ja majoitukseen saapuvat, katkaisivat univirtaa melkoisen lahjakkaasti, vaikka moni varmasti yrittikin olla hiljaa ja häiritsemättä.

Ja voi-- sanonko mikä? Vessat. Tahdoin aamulla vain vessaan. Koko se aika, mikä oltiin varattu meikkaamiseen meni puhtaasti siihen, että me jonotettiin vessaan, kun ihmiset jäivät koppeihin lukemaan ja vaihtamaan vaatteita. Seisottiin ensin unenpöperössä noin kymmenen minuuttia ensimmäisen kerroksen vessajonossa, kunnes joku käveli pokkari kourassa sieltä ulos ja päätettiin luovuttaa ja siirtyä alakerran isompiin tiloihin, jossa koppeja oli runsaasti. No kappas kummaa, oltiin ensimmäisiä jonossa, mutta silti meni toiset kymmenen minuuttia ennen kuin yksikään kopeista varautui. Kyllä, ymmärrän, että joskus vessassa menee kauemmin. Mutta sitä en sulata, että sillä välin kun joudun kärvistelemään hädässäni, joku voi käyttää tarpeiden tekemiseen tarkoitettua tilaa cossin tai mekon päälle pukemiseen! Joku jopa suihkutteli kopissaan hiuslakkaa/deodoranttia. Sitä varten on luokat ja pukuhuoneet, jotka oli vänkäreiden ansiosta ihan moitteettomassa kunnossa ja helposti löydettävissä. Järgh! D:<

Saatiin kuitenkin naamat kuntoon suhteellisen vauhdilla (tai no, minä sain: Paulalla kesti kajaaleihin sama aika kuin minulla koko meikkiin). Pukujen kanssa ei ollut sen kummempia ongelmia, kun ne olivat jokseenkin yksinkertaiset, mutta päästiin silti lähtemään hieman aikataulusta jäljestä.

'Bomburin välitunti' heti aamusta oli niiiiiin priceless, että tahtoisin kiittää vetäjiä ihan kädestä pitäen. Mikä onkaan ihanampaa kuin kunnon humoristinen jumppatuokio kahden kovalla lattialla nukutun yön jälkeen? No, jumppatuokio kahden kovalla lattialla nukutun yön jälkeen ilman tulikuumaa cossia, mutta.. silti! Juuri tällaista liikkeelle tönäisyä kärttyisästi lähtenyt aamuni kaipasi ja olinkin koko sunnuntain ihan suhteellisen hyvin mielin, mitä nyt jalkapohjani muuttuivat pelkiksi isoiksi rakkuloiksi - kiitos huonon sukkavalintani ja pitkän korkkarikävelyn.

Oletteko kauniimpia jalkoja nähneet conin jäljiltä? Turvonneet ja teipatut, yesh.

'Cosplayssa vituttaa kaikki' -paneeli oli pettymys. Se oli ideana todella hyvä ja ajoittain melkein viihdyttävä, mutta suurin osa esille otetuista pointeista oli täysin mitättömiä ja mielestäni harrastukseen kuuluvia ongelmia, jotka kuitattiin välittömästi mahdottomuuksiksi. Tikkauksia voi piilottaa, peruukkeja stailata ja proppeihin käyttää luovuutta. Voi olla, että paneeli parantui loppua kohden (lähdettiin kesken kaiken, koska jalkani alkoivat huutaa niin pahasti hoosiannaa, että ensiapu kutsui), mutta itselleni jäi vain fiilis, joka vitutti (mikä ei todellakaan ole asia, jota haen ohjelmista). Vituttavista asioista olisi voinut puhua ehkä hieman vähemmän vihamielisemmin ja keskustelua rakentaa muidenkin kuin kirosanojen ympärille.

Muuta ohjelmaa ei sunnuntaihin mahtunutkaan kun FFFightkin meni sivusuun myöhästymisemme takia ja juna lähti takaisin Imatralle jo vähän jälkeen viiden. Kipeille jaloilleni onneksi sopi istuskelukin ja oli hienoa tavata monia todella mukavia cossaajia kuvauksen merkeissä, ja viettää aikaa Paulan ja Millan kanssa. Ja jos joku sanoo ettei hengailu tai junavaihdot voi olla hauskoja niin watch out, saatte hienon kuvapläjäyksen siitä, miten vähäjärkisesti meillä meni aika >;D

Päällimmäisenä conista jäi kuitenkin mieleen kuumuus, joka hellitti ainoastaan vesisateen aikana pihalla ja ajoitellen luentosaleissa. Ymmärrän, ettei Animecon sille minkään voi, enkä sitä aio siitä syyttääkään. Tällä kertaa tapahtuma olisi ollut osaltani kuitenkin täysi fiasko ilman paria onnistunutta ohjelmanumeroa ja kaikkia aivan mahtavan ystävällisiä conittajia, jotka jaksoivat jutella, kuvata ja olla kuvattavana, antaa neuvoja ja vastailla kysymyksiini. Haluan kuitenkin osallistua Animeconiin ensi vuonnakin ja toivoa, ettei henkilökohtaiset syyt, cossit tai Suomen suven ärsyttävän hiostava ilmasto vaikuta mielipiteeseeni yhtä paljon kuin nyt.

Daido kuittaa ja toivoo, että muilla oli mukavaa~